Om IKAS – IKASin tarina
En gång i början av 1840-talet kom en man vandrande längs vägen genom byn. Han hette Salomon Salomonsson Skarpsvärd och kom gåendes från nordväst ifrån byn Lainio. Sägnen berättar att denne Skarpsvärd la sig och sov under en gran och under natten drömde att han här i byn skulle bygga sig ett hus. Sagt och gjort, han byggde sitt hus här i Peräjävaara någon gång i decennieskiftet 1850-60, och försörjde sig med gästgiveri på gården och var körkarl åt andra med sin häst och vagn. Så småningom träffade Salomon sin blivande fru, Cecilia Johanna Johansson från Kengis by. De gifte sig och fick två barn, bl. a en dotter vid namn Anna-Greta.
När Anna-Greta var 15 år fick hon börja köra frakt mellan Peräjävaara och Haparanda. Det var under en av dessa resor som Anna-Greta träffade den unge Isak Isaksson Lassinantti. Han följde med Anna-Greta till gården, där fick han börja jobba som dräng. Salomon hade då dragit på sig skulder som Isak kom att lösa, och på det sättet övertog Isak 21 mars 1874 gården för 1500 riksdaler. Det var av denne nye ägare som gården fick sitt namn, IKAS.
Anna-Greta och Isak hade fattade tycke för varandra där de arbetade sida vid sida dagarna igenom på gården. De gifte sig1873 och fick tio barn tillsammans som alla fick hjälpa till hemma på den stora gården.
IKAS gård var på den tiden byns största arbetsplats. Förutom att där fanns en stor bondgård har man även haft lanthandeln här. Skolundervisningen förlades också här, och det var hit posten kom. Isak var också den i byn, som först installerade telefon och köpte automobil.
Av de tio barnen blev Oscar, den förstfödde sonen, den som tog över gården och han gifte sig 1903 med Hilda Teresia Vallström och de fick 11 barn. Ulrik Mattias Lassinantti, även kallad ”Mattis”, övertog gården i sin tur och tog dit sin fru Anna Sofia Soutokorva från Kangosjärvi i Muonio. De fick sonen Ragnar Lassinantti som än idag äger gården.
Ladugården lades ner 1964, och i mitten på 1990-talet började Ragnar fundera på vad han skulle göra med den tomma ladugården. Han bestämde sig för att renovera ladugården och bygga ett boende som stod klart år 2002.
Där det idag är ett mysigt lantboende, har det en gång i tiden stått mjölkkor. I det blåa rummet hade man tjuren stod i en tjock kedja. I vita rummet fanns grisar och får i boxar. Mjölkkammaren låg där familjerummet är idag. Än idag kan man se spår efter ladugården i allrummet.
*****
Kauan kauan sitten, 1840 -luvun alussa käveli muuan mies kylän läpi johtavaa tietä. Hänen nimensä oli Salomon Salomoninpoika Skarpsvärd ja hän oli syntyjään Lainion kylästä. Tarinan mukaan tämä mies nukkui kuusen alla, miekkansa vierellä ja hän näki unta, että rakentaisi talon kylään. Niin uni kävi toteen ja hän rakensi itselleen talon Peräjävaaraan 1850-1860 lukujen aikana. Hänen talonsa toimi myös kievarina kulkijoille, siellä oli hyvä levähtää hetki, ennen matkan jatkumista. Hänen liiketoimintaansa kuului myös tavaran kuljetus hevosensa kanssa. Tuohon aikaan Salomon tapasi vaimonsa Cecilia Johanna Johanssonin, joka oli lähtöisin Kengiksen kylästä. He saivat kaksi lasta, joista toisen nimi oli Anna-Greta.
Anna-Gretan ollessa 15 -vuotias aloitti hän tavaroiden kuljetuksen Peräjävaaran ja Haaparannan välillä. Näiden matkojen aikana hän tapasi tulevan miehensä Isak Isaksson Lassinantin. Nuorimies seurasi Anna-Gretaa hänen kotitilalleen ja Isak työskenteli siellä alussa renkinä. Salomon oli kuitenkin velkaantui aikojen saatossa ja Isak maksoi hänen velkansa. Vastineeksi tästä hän otti tilan itselleen ja nimesi tilan nimellä IKAS.
Työskennellessään yhdessä Anna-Greta ja Isak vahvistivat suhdettaan ja he menivät naimisiin 1873 ja saivat 10 -lasta. Näistä jokainen joutui luonnollisesti työskentelemään tilalla. IKAS – maatila oli tuolloin kylän suurin työllistäjä. Tilalla toimi kylän ainoa kauppa, posti ja siellä järjestettiin myös opetusta kylän lapsille. Näihin aikoihin sinne asennettiin kylän ensimmäinen puhelin sekä hankittiin auto.
Sukupolvenvaihdoksen myötä esikoispoika Oscar alkoi pitämään taloa ja hän meni naimisiin 1903 Hilda Terese Vallstromin kanssa. He saivat 11 -lasta kaiken kaikkiaan. Heidän jälkeensä tilaa alkoi pitää lapsensa Ulrik Mattias Lassinantti, jota Mattikseksi kutsuttiin. Mattis löysi itselleen vaimon Muonion Kangosjärveltä, Anna Sofia Soutokorvan. Heidän lapsensa Ragnar Lassinantti isännöi tilaa tänä päivänä.
Tila hylättiin 1964 ja 1990 -luvun puolivälissä Ragnar alkoi mietiiä, mitä tilalla voisi tehdä. Hän päätti kunnostaa maatilan pihapiireineen ja aloittaa 2002 maatilamajoituksen.
Voit aistia tilan menneisyyden vielä tänä päivänä. Sinisessä huoneessa oli ennen vanhaan härkä seisomassa ketjussa, valkoisessa huoneessa oli sikoja ja lampaita karsinoissaan. Maitohuone oli taas siellä missä on nykyään olohuone. Olohuoneessa on vielä jälkiä nähtävillä näistä ajoista.